Mitä petankki on?
Petankki, eli kansainväliseltä nimeltään pétanque, on kuulapeli, jota pelataan nykyään käytännöllisesti katsoen kaikkialla maailmassa. Nykyisen muotonsa petankki sai vasta vuonna 1910, mutta sen juuret ovat tuhansien vuosien takana, Egyptin esidynastisella ajalla. Vieläkin vanhemmalta ajalta, eteläisen Turkin Catal Hüyükista (6250 – 5400 e.a.a.) ovat arkeologit löytäneet merkkejä kuulapeleistä. Kuulapelien leviäminen Välimeren ympäristöön on tutkijoiden mukaan suurelta osin roomalaisten sotilaiden ansiota. Eri alueille on kehittynyt erilaisia versioita kuulapelistä, perusmuoto on kuitenkin sama. Kuulaa oli heittämässä myös Sir Francis Drake Plymouthissa heinäkuussa 1588, kun hänelle tuotiin tieto, että Espanjan ”voittamaton armada” oli ilmestynyt horisonttiin. Sir Francis kieltäytyi keskeyttämästä peliä mainiten, että aikaa oli riittävästi sekä pelin lopettamiseen että espanjalaisten lyömiseen. Historiasta tiedämme, että hän oli oikeassa.
Petankki syntyi Etelä-Ranskassa La Ciotatin kaupungissa Jules Le Noir -nimisen herrasmiehen todettua paikallisen kuulapelin reumatismiselle keholleen liian rasittavaksi, mutta haluttua kuitenkin jatkaa mukavia illanviettoja ystäviensä kanssa kuulien ja pastiksen merkeissä. Hän kehitti peliin uudet säännöt: kuula piti heittää molemmat jalat yhdessä ringin sisällä. Provencen kielellä “ped tancas” -eli jalat yhdessä. Muissa Ranskassa pelattavissa kuulapeleissä otettiin nimittäin juoksuaskelin vauhtia tai kuroteltiin pitkiä askeleita sivusuuntaan.
Pelin perusidea on yksinkertainen: kuula yritetään saada lähelle pientä maalipalloa. Siihen se yksinkertaisuus sitten loppuukin: heittovalikoima koostuu yli kymmenestä erilaisesta heittotavasta ja taktisia vaihtoehtojakin on eri pelitilanteissa useita. Petankkia kutsutaankin sorakenttien shakiksi. Haastavuudestaan huolimatta petankki on aloittelijoille ystävällinen laji. Säännöt on helppo oppia ja jokaisen taidot ja voimat riittävät kuulan heittämiseen kohti maalipalloa. Lisäksi sattumalla on lopputulokseen sitä suurempi osuus, mitä vähemmän heittäjä on harjoitellut, eli aloittelijakin voi yltää huippusuorituksiin.